Jeps,täytin tänään 22v.Jotenkin tuntuu että aika menee kauhean nopeasti,rientää päättömästi eteenpäin.Tein kakunkin itse,muuta erikoista ei sitten ollutkaan.Isosiskolta sain lahjaksi kyniä ja hienon kirjasen mihin voin kirjoitella.Äiti antoikin lahjat jo muistaakseni kesäkuussa,eipä sillä ajankohdalla niin kauheasti väliä ole.En tiedä saanko isältä lahjaa,yleensä se ostaa jotain tai antaa rahaa mutta ei aina.Oli ihan kivat synttärit paitsi että pikkusisko raivostui taas jostain,se on niin tavallista..Mutta sitten iski taas synttärimasennus,se iskee joka vuosi.Ensin on niin hauskaa ja sitten iltaa myöden alkaa mieli synkkenemään,enkä edes tiedä miksi.En vaan osaa olla iloinen pitkiä aikoja kerrallaan.No,ehkäpä se kuuluu tähän masennukseen..Toivon vaan ettei se ole ikuista.Että semmoista,enpä ole vielä tässä puolentoista vuoden aikana edistynyt,munhan pitäisi ainakin ahkerasti miettiä mitä opiskelisin tai mihin menisin töihin.Ja toisaalta sairaslomaa on vielä kai jotain puolitoista vuotta jäljellä ja järki sanoo että pitäisi yrittää olla stressaamatta,tässähän pitäisi olla muuttokin kohta puoliin ja sen jälkeen ajattelin keskittyä sopivan koiran löytämiseen jossain vaiheessa.Muuttopäivänhän pitäisi olla 1.9 mutta enhän mä ehdi parissa viikossa etsimään asuntoa,jotenkin jumissa kun tämän asuntolan hoitajat ei tiedä mistään mitään ja pomo on lomalla,tulee kylläkin huomenna ilmeisesti.Odotan niin kovasti muuttoa vaikka se pelottaakin.Mutta ehkä siitäkin selvitään,syksy tosin tietää vakavaa masennuksen pahenemis-riskiä kun on pimeää ja synkkää,se masentaa joka vuosi eikä siihen totu.Sitten sitä pitää vaan yrittää sietää.Että semmoinen tarina tällä kertaa.