Kohta onkin edessä eläinlääkärikäynti pikku Nalan kanssa. Ainakin kaksi ongelmallista hammasta suussa, maito poskihampaita jotka eivät lähde pois ja uudet hampaat on jo kovaa kyytiä kasvamassa viereen ja ilmeisesti vinoon. Huomenna siis soittoa eläinlääkärille niin saa se sitten katsoa että joko aletaan poistelemaan maitohampaita. Muuten ovat nuo hampaat lähteneet ihan kivasti, pari hyvin heiluvaa olen itse ottanut irti ja tänään lähti ensimmäinen alakulmahammas kun revittiin lelua. Jonkin aikaa se heilui mutta ei irronnut, rakas lelu korjasi ongelman ja Nala ei tuntunut huomaavankaan kun hammas irtosi. Kaikki kunnia pienen rakkaille täytteettömille raatoleluille :D Jännittää kyllä kauheasti eläinlääkärille meno, Nala pelkää siellä käymistä ja itseäni pelottaa ajatus pienen rauhoittamisesta ja hampaiden leikkuusta.. Saa nyt nähdä että pääsemmekö tutulle eläinlääkärille, en tiedä onko siellä mahdollisuutta hampaiden poistoon. No, on tässä sitten pari muutakin vaihtoehtoa, yksi jonka tiedän varmasti poistavan hampaita mutta sinne on vähän pidempi matka joten yritän päästä sille tutulle vaihtoehdolle. Edunvalvoja ei varmaan tykkää kun tulee lasku.. Mutta kai minulla on yhtäläinen oikeus omistaa eläimiä kuin muillakin ihmisillä, kuitenkin huolehdin niistä hyvin enkä ole niin köyhä etten saisi niitä hoidettua. Edunvalvoja vaan ei tunnu olevan aina samaa mieltä.. Mutta kun minulla kerran on eläimiä niin turha valittaa että rahaa menee eläinlääkärilaskuihin välillä. Enhän minä osaisi elää ilman noita pieniä rakkaita lemmikkejä, tulisin hulluksi täällä yksinäni. Ilmeisesti minulla on tosiaan tuo läheisriippuvuuskin ja lemmikit auttavat todella paljon siinä että pystyn olemaan kotona eikä ole koko ajan pakottavaa tarvetta olla äidin tai siskon luona. Tuntuu vaan siltä että tulisin hulluksi yksin, asuntolassa asuessani olin melkein koko ajan äidin tai siskon luona enkä pysynyt kämpässäni, se oli todella ahdistavaa ja tuntui että seinät kaatuisivat päälle. Nyt on paljon parempi olo, huolehdin lemmikeistäni ja ne minusta. Mutta, minulla on taas kauhea ongelma, en pysy hereillä millään.. Oikeasti väsyttää koko ajan, tulen kohta hulluksi kun en jaksa tehdä kunnolla mitään mitä pitäisi. Piti aikoja sitten siivotakin oikein kunnolla mutta kun ei riitä energiaa. Kaikki voimat menee siihen että käyn Nalan kanssa ulkona ja leikin sen kanssa, käyn kaupassa ja yritän joskus siivota jotain. Lattiaakin pitää pestä niin usein kun Nala ei vielä ole sisäsiisti ja tuntuu että sekin vie kaikki voimat. Eipä ole vielä auttanut lääkkeiden vähentäminenkään mutta toivon että jossain vaiheessa. Pitäisi syödäkin paremmin mutta kun en aina jaksa edes ajatella ruuan laittamista kun väsyttää ihan liikaa. Olen kyllä ostanut enemmän kasviksia, no, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja porkkanoita. Sen takia kirsikkatomaatteja kun tykkään niistä paljon enemmän kuin tavallisista tomaateista ja tulee sitten syötyäkin niitä. Olen myös innostunut piimän juomisesta, kahvin juontia pitäisi edelleen vähentää mutta sehän ei olekaan niin helppoa. Saatan onnistua välillä parina päivänä juomaan vain kaksi tai kolme mukillista kahvia mutta sitten juon sitä taas kahta kauheammin, varmaan viisi-kymmenen mukillista päivässä ja sehän ei ole hyvä asia. Ja ongelmana on sekin kun jos en juo tarpeeksi kahvia niin alkaa närästää niin hemmetisti. En edelleenkään tajua miten se on mahdollista kun kahvihan yleensä närästää enemmän mutta kyllä se vaan minulla vähentää närästystä tehokkaasti. Kai minulla on jotenkin kummallinen elimistö :D Tänään aloitin syömään möller tupla-tabletteja ja mangesiumtabletteja jos nekin auttaisivat piristymään. Mielialalääkkeitä en tosiaan halua enää syödä ja olen jo vähentänyt niiden annostusta. Cipralexia syön enää 5mg päivässä, ennen 20mg. Risperidonia syön 0,5mg kun ennen söin 1mg. Seuraavaksi vähennän taas risperidonia ja sitten jossain vaiheessa lopetan molemmat kokonaan. Alan käymään taas uuden ihmisen kanssa puhelemassa, se ei tosin ole psykologi vaan ihan pelkkä sairaanhoitaja mutta toimii vähän kuin psykologi ja keskustelee sitten kanssani. Toivon vaan että se alkaa sujumaan, olen kerran nyt nähnyt sen ja se vaikutti ihan mukavalta mieheltä mutta en tiedä pystynkö enää luottamaan yhteenkään ihmiseen ja puhumaan avoimesti. On vaan vieläkin ikävä entistä psykologia, sen kanssa oli vaan turvallinen olo ja uskalsin puhua sille paljon asioistani. Kaikki vaan jäi kesken.. Mutta yritän olla avoimin mielin ja puhua uudelle tyypille, ei minulla ole oikein vaihtoehtojakaan kun pitäisi saada kunnolla puhuttua kaikesta, en saisi vaan murehtia yksinäni puhumatta kenellekään, se on huomattu että siitä ei hyvää seuraa. Ajattelin  kysyä sitäkin että voisiko se tehdä lähetteen labraan jos kilpirauhasarvoni katsottaisiin kun en tiedä onko niitä koskaan katsottu ja missä kunnossa kilpirauhaseni on. Kyllä minulta joskus laitoksessa otettiin verikokeita mutta en tiedä mitä niistä katsottiin eikä kokeita ole otettu kolmeen vuoteen joten siitä on paljon aikaa. Saattaahan se olla mahdollista että tämä väsymyskin johtuu vaan masennuksesta ja liian vähäisestä vitamiinien saannista mutta eihän sitä tiedä jos kilpirauhasessa onkin oikeasti jotain vikaa. Isosiskollakin on kilpirauhasen vajaatoiminta ja tädillä on liikatoimintaa ja en tiedä onko jollain muulla sukulaisella mutta kyllä noita ongelmia suvussakin sitten on. Ostin muute Nalallekin Nutrolin-öljyä, pentuversiota tietenkin. Se on kuulemma tosi hyvää ja terveellistä koirille. Damon onkin ainoa joka ei mitään lisäravinteita syö, se syö lihaisaa kuivaruokaa ja myös lihaisia märkäruokia ja saa vitamiininsa niistä. Pitäisi vielä opetella menemään ajoissa nukkumaan, pitää kuitenkin herätä aikaisin joka aamu ja käydä Nalan kanssa ulkona. Tosin menen yleensä sen jälkeen vielä nukkumaan, pysyn korkeintaan pari tuntia hereillä ja sitten alan olemaan niin tokkurassa että on pakko nukkua, ärsyttävää. Ja vielä pari kuvaa, toinen on otettu jonkin aikaa sitten kun täällä oli ensilumi :) Jestas muuten että pikku neiti on kasvanut, se on kuin rikkaruoho :D Ei se silti painanut viimeksi eläinlääkärikäynnillä, toisilla rokotuksilla, kuin 7,5kg. Pitääkin punnita taas kun käydään siellä, mielenkiintoista nähdä mitä se nyt painaa, itselläni kun ei ole vaakaa. Pitäisi kyllä ostaa vaaka niin saisi punnittua useammin, itsekin voisin käydä vaa'alla välillä. Se on aina järkyttävä kokemus mutta olen oikeasti hiukan laihtunut kun Nala on pitänyt minut liikkeessä :D