Kävinpä sitten siellä työpajalla tutustumassa tossa jonkin aikaa sitten. Joo,ihan ok paikka ehkä mutta ei siitä mitään tule. Sinne on niin pitkä matka että se ainakin koituisi suureksi ongelmaksi,en ainakaan talvisin sinne pyöräilisi kun en muutenkaan uskalla pyöräillä jos on lunta ja jäätä. Että se on nyt poissuljettu ajatus. Sen sijaan menen ainakin kerran sellaiseen peliryhmään,tarkoitettu lähinnä juuri mun kaltasille joilla on paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Siellä on mun lisäksi vain kolme nuorta miestä joten ei meitä siellä paljon tule olemaan. Kävin jo tutustumassa ohjaajaan ja seuraavaksi menen toisten kanssa sinne ja kattelen millasta siellä on,ja päätän sen perusteella alanko käymään siellä. Pitäisi ilmeisesti käydä kerran viikossa,se olisi ihan kivaa. Saapa nähdä tuleeko mentyä sinne,se on Savilankadulla asti. Mutta ei sinne kuitenkaan kovin pitkä matka ole,en tiedä onko niin pitkä että alkaa jännittää sen takia,minulla kun on ongelmia tuon jännittämisen kanssa. Ja sitten hyvä uutinen,pääsen vielä puhelemaan mun lempipsykologille,Jarille. Oon käynyt sen luona muutamaankin otteeseen mutta kaikki on jäänyt aina katkolle kun olen joutunut laitoksiin,nyt vaan toivon etten enää joudu. En ehdi kauaa käymään sen luona kun ensi vuoden elokuussa täytän 23 ja sitten olen liian vanha käymään sillä kun se on nuortenpuolella ja siirryn sitte aikuispuolelle. Mutta elän toivossa että se auttaa etsimään uuden hyvän psykologin jonka kanssa tulisin toimeen. Olen vaan tosi nirso psykologien suhteen,johtuen siitä että niin moni ihminen,psykologit mukaan lukien,on pettäneet minut. Vaikeaa luottaa keneenkään uuteen ihmiseen,tulee olemaan vaikeaa nykyisestä psykologista luopuminen. Mutta eteenpäinkin täytyy mennä. Odotan vaan koko ajan että pääsisin muuttamaan pois täältä,omaan kotiin. Se vaan viivästyy koko ajan vaikka piti jo muuttaa,ei yhtään kivaa ja stressaan sitä jatkuvasti. Ja kun pelkään etten enää pärjäisikään yksin jos asun täällä liian kauan,jos totun siihen että aina on joku auttamassa ja kiinnyn ihmisiin liikaa. Tosin täällä on vain kaksi ihmistå joihin voisin kiintyä liikaa,ainakin tällä hetkellä,mutta kun en halua kiintyä yhteenkään ihmiseen täällä. Olen laitosvuosieni aikana kiintynyt moneen ihmiseen ihan liikaa ja sattuu niin paljon kun joutuu luopumaan niistä. En haluaisi enää kokea sitä,se on niin rankkaa. Mutta joo,ehkä menen nyt nukkumaan,jaksan sitten herätä huomenna ajoissa. Vihaan aikaisia herätyksiä mutta lääkkeet on otettava.