Siitä onkin jo aikaa kun kirjoitin viimeksi, tulee kirjoitettua liian harvoin. Pennutkin ovat jo seitsemän viikkoisia, tänään tuli sen verran täyteen:) Ne ovat kasvaneet tosi paljon, melkein viikko sitten punnitsin ja pienempi painoi 680g ja isompi 690 joten pieni on hyvin kirinyt. Koko ajan alan olla varmempi niiden selviämisestä mutta eihän se vielä ole varmaa, pentukuolleisuus on kuulemma suuri 12 viikkoon asti joten ei vielä huokaista helpotuksesta. Ne ovat reippaita ja rohkeita ja syövät hyvin. Taitavat sittenkin molemmat olla tyttöjä, tosin varmaksi en mene sanomaan vielä tässä vaiheessa, pitää tarkistaa vielä moneen kertaan. Isompi on enemmän imenyt Prinsessan maitoa kun sitä alkoi ilmeisesti tulemaan jossain vaiheessa hiukan enemmän, mutta pienempi on koko ajan juonut maidonvastiketta vaikka hieman sekin juo Prinsessalta mutta ei se siltä paljon maitoa saa. Nyt eivät tosin enää juo paljon maitoa vaan ovat syöneet pitkään jo märkäruokaa ja pikkuhiljaa on kuivaruokakin alkanut maistumaan. Tosin tykkäävät jo syödä ennemmin ihan kuivana kuin kostutettuna. Raakaa lihaa ovat popsineet innolla, tykkäävät siitä tosi paljon ja Prinsessallekin maistuu hyvin. Kummasti alkoi Prinsessakin syömään märkäruokaa kun kävin ostamassa kunnon lihapitoista tavaraa, nuo markettimössöt ei kelpaa sille. Kunnon lihansyöjä:) Ja mahtava juttu on se että Damon jää kokonaan mulle:) Olen tosi iloinen siitä, rakastin sitä ihan hirveästi. Oma pieni kisuni, vaikka onkin kasvanut paljon ja painoa on tullut lisää. Vähän turhan hoikka se on vielä mutta se leikkautetaan pian ja se aikuistuu niin eiköhän se vielä tuota massaa saa lisää kun lihakset kasvaa. Painaa se jo 4,5 kiloa kuitenkin joten ei se mikään ihan pieni ole nytkään. On se komistunut niin paljon ja luonne on muuttunut selvästi hallitsevammaksi, välillä on olevinaan niin iso poika ja saattaa jalkaan käydä kiinni jos joku kiukuttaa, kuten jos olen ollut viemässä roskia :D Mutta oikeasti se on herkkä kisu ja vaatii paljon aikaa ja hellyyttä, semmonen sylikissa se on ja tulee seuraksi katselemaan telkkaria yms. Siitä on kyllä ollut erimielisyyksiä että saako tietokoneen päällä nukkua :D On se kyllä niin erilaista asua kissan kanssa kuin ihan yksin, nautin kun ei tarvitse olla ihan yksin vaan on Damon seurana, se on paras kaverini :) Mietin sitä koiran ostoakin ja pitää puhua vielä edunvalvojan kanssa että onnistuuko se, tarvitseehan siihen ostoon ja tavaroihin rahaa ja pitää miettiä että onko varmasti varaa ruokaan, eläinlääkäriin ja kaikkeen. Itse tosin olen jo alkanut säästämään ja ajattelin tavarat ja ruuat maksaa itse viikkorahoistani, myös osan koiran hinnasta voisin säästä itse ja ensimmäiset rokotuksetkin voisin hoitaa, saan kuitenkin sen verran rahaa käyttööni joka viikko että pystyn hyvin elättämään itseni, Damonin ja maksamaan suurimman osan koiran kuluista. Eli ratkaisevin summa on nyt se koiran ostohinta, en tiedä kuinka suuri se tulee olemaan kun on niin paljon eri hintaisia koiria. Luultavasti ostan pennun niin saisin opettaa sen itse hyville tavoille, kasvattaa sitä pienestä asti. Aikuinenkin koira kävisi kyllä myös hyvin mutta sellaista sopivaa aikuista ei välttämättä löydykään helposti kun kuitenkaan en halua ongelmakoiraa ostaa ja muista harvemmin luovutaan. Tosin luovutaanhan niistä välillä ihan vaan allergian tai ajanpuutteen takia että voihan sitä hyvän aikuisenkin löytää. Pennut maksavat nykyään tosi paljon yleensä mutta luultavasti ostan kuitenkin sekarotuisen joten hintaa ei välttämättä ole niin paljon. En vaan ole löytänyt mitään sellaista rotua minkä voisin ostaa, vaihtoehtoja on niin paljon ja monissa on paljon hyviä puolia, ja kaikissa kuitenkin niitä huonoja. Lapinporokoiran ostaisin jos uskaltaisin mutta ei, niin moni on liian haukkuherkkä ja sitten löytyy nykyään niitä sähikäisiä joiden kanssa en pärjäisi kun pitäisi koko ajan harrastaa jotain. Eniten pelottaa juurikin tuo haukkuherkkyys, riski on niin iso ja tulen varmaan aina asumaan kerrostalossa niin sitä riskiä en halua ottaa. Teen kaikkeni että voisin pitää valitsemani koiran loppuun asti. Havannankoirakin olisi mielenkiintoinen vaikka onkin ihan erilainen kuin porkkari. Siinä ehkä kiehtookin seurakoiramaisuus ja se että saa liikkua niin paljon kuin haluaa mutta koira ei välttämättä vaadi sitä niin paljon juuri silloin kun esimerkiksi olisin kipeä tms. Cockerspanieli on aina ollut yksi suosikeistani mutta siinä häiritsee spanieleille tyypillinen loputon häseltäminen ja ns. korvien katoaminen. Unelmani on siperianhusky mutta sellaisesta minun on turha haaveilla, en voisi koskaan ostaa sellaistakaan. Rehellisesti, en ole himoliikkuja ja sellaisen husky tarvitsisi omistajakseen ja tietenkin sen vetämismahdollisuuden jota itselläni ei ole tarjota. Itse asiassa, on yksi rotu joka vaikuttaisi täydellliseltä, kai koira. Tarpeeksi itsevarma ja rauhallinen, vieraita kohtaan pidättyväinen, terve ja upea rakenne ja hyvä paksu muttei liian pitkä turkki. Ei kuulemma ole edes kovin haukkuherkkiä vaikka ovatkin pystykorvia ja liikunnantarve on ilmeisesti kuitenkin hieman vähäisempi kuin huskyllä, on ehkä myös helpompi opettaa rauhoittumaan silloin kun mitään ei touhuta. Unelmakoirani, muutenkin olen ihastunut noihin japanilaisiin pystykorviin ja kai vaikuttaisi niin upealta. Akita on vähän liian iso ja shiba liian pieni mutta juuri nuo shika-koirat kiinnostavat kovasti. Olen aina rakastanut pystykorvaisia, terveen rakenteen omaavia koiria, ja juuri ne tuntuvat olevan niitä hankalia. Mutta kai vaikutttaisi minulle sopivalta.. Ja sitten tullaan siihen ongelmakohtaan nimeltä raha.. En tiedä mitä kai maksaa mutta jos cockeri maksaa 1000-1100 ja havannankoira 1300 ja monet rodut enemmän, luulisin kain maksavan ehkä sen pari tonnia ainakin. Kuitenkin kyseessä on tosi harvinainen rotu, eihän niitä ole Suomessakaan kuin muutama ja ilmeisesti yksi pentue vasta syntynyt, mahtaa olla aika kalliita. Lisäksi terveys on vähän tutkinnan alla kun koirien määrä on vähäinen ja kaikkia ei varmaan ole tutkittu perusteellisesti ja kaikkien sairauksien yleisyys ei oikein ole tiedossa. Sen olen kuullut että akitoilla on paljon autoimmuunisairauksia ainakin ja on tarkkaa millaisesta yhdistelmästä sellaisen ottaa, upea rotu sekin mutta kun mietityttää ne sairaudet, kuulemma ainakin Suomen akitakanta on kovin sisäsiitettyä eikä terveitä koiria kauheasti ole, en tiedä onko se totta mutta näin olen lukenut. Ja kun se koko, olen aina haaveillut korkeintaan keskikokoisesta koirasta joten taitaa olla liian isoja makuuni. Ja jotenkin tykkään yleensä tosi paljon sekarotuisista koirista, riippuen tietenkin mitä on sekoitettu. Haluaisin sekoituksen jossa olisi mahdollisimman terveitä ja pitkäikäisiä rotuja, joilla olisi terve ja sopusuhtainen rakenne eikä mitään liioiteltua. Olen paljon lukenut jo myynti-ilmoituksia ja muutama kiva sekoitus on löytynytkin, vielä ei osto vaan ole ajankohtaista. Löysin netistä ilmoituksen sekarotuisista pennuista joissa oli phalenea ja italianvinttikoiraa, vaikuttivat mukavilta. Hintaa oli 600 joka on mielestäni aika paljon sekarotuisesta mutta onhan se sellainen summa minkä voisin kyllä maksaa hyvästä koirasta. Ongelmana olisikin edunvalvojan suhtautuminen. Mutta jos säästäisin ahkerasti monta kuukautta niin voisin saada tarpeeksi rahaa kokoon ilman että edunvalvojan pitäisi valittaa että maksaa liikaa. Kun se on tosiasia että en varmaan tule löytämään sopivaa koiraa parilla sadalla, onhan se mahdollista mutta ei todennäköistä, kuitenkin vaatimukseni ovat aika tiukat. Mutta jos itse säästäisin pari sataa ja saisin edunvalvojan hallitsemalta tililtä saman verran niin sillähän voisi jo löytyäkin sopiva koira. Mutta katsellaan..