Jeps,syksy ja suuri masennuksen isku.Aina syksyisin masentaa enemmän,on niin pimeää ja synkkää.Tykkään silloin pitää sisällä mahdollisimman paljon valoja päällä,äidin luona se ei oikein onnistu kun se tykkää katsella hämärässä telkkaria.On se outo tyyppi.Tänään oli palaveri jossa oli joku uusi lääkäri,psykologi,tämän paikan jonkinnäköinen pomo tai mikälie,ja omahoitajani.Oli se niin jännä mennä siihen huoneeseen,siellä on pidetty ennenkin palavereja,ei yhtään mukavia.Nyt ei onneksi ollut niin kamala palaveri,vaikka ei se kovin hyvinkään mennyt.Mutta sain sanottua mielipiteeni,niitä ei tosi kauheasti kuunneltu.Vai että töihin pitäisi mennä..Haluaisin kyllä johonkin töihin mutta eri asia on se että pärjäänkö missään ja jaksanko käydä pidemmän päälle,väsyttää vaan aina niin kauheasti.Ne mietti jotain nuorten työpajaa,siellä olisi puuhommia,metallihommia,askartelua ja kaikkea sellaista ja myös pientyhmä joka ehkä sopisi itselleni.Luin kerran niiden nettisivuja ja innostuin siitä puutyöryhmästä.Ongelmaksi koitui se että ohjaajia on vain yksi ja se on joku mies,Toinen ongelma on myös paha,sinne on kauhean pitkä matka.Jossain Syväraumassa se kuulemma on,ja itse asun sairaalan lähellä joten matkaa kertyisi aika paljon.Enpä tiedä olisiko minusta lähtemään sinne joka aamu aikaisin,varsinkaan talvella kun en uskaltaisin pyöräillä joten kävelyksi menisi,ei kiva.En tiedä miten sinne päin kulkee busseja,ja niillä matkustaminen on todella kallista.Mietin itse että olisi hienoa jos pääsisi lähikauppaan hyllyttämään tavaroita mutta ne tuskin palkkaa ketään vain sellaiseen,pitäisi varmaan olla kassallakin,ja siihen minusta ei varmaan ole.Sitten mietin kun äiti on jonkinlaisessa kuntouttavassa työssä,neljä tuntia päivässä ja saa siitä yhdeksän euroa,mietin että jos itsekin pääsisin sillä systeemillä,en vaan tiedä ketä palkkani sitten maksaisi mutta sitten ei olisi niin pitkiä työpäiviä.Tuskin kuitenkaan jaksan olla sen kauempaa.Ja muutto nyt sitten viivästyy taas,yritetään saada joku työ käyntiin ja sitten kuulemma voisin muuttaa.Mutta kun en jaksa vaan odotella.Pakko kai se sitten on,ei ne minua kuuntele.Ja koiran hankinta viivästyy siinä samalla,aika pahastikin varmaan,mutta eiköhän sen aika sitten tule jossain vaiheessa.Silloin pitää vaan olla varma että jaksaa myös hoitaa sitä koiraa,haluan tehdä parhaani sen kanssa.Tuossa olikin kolme todella rankkaa päivää kun äiti muutti uuteen kämppään ja minäkin jouduin kantamaan tavaroita paljon.Kauheasti laatikoita,säkkejä,huonekaluja ja kaikkea mahdollista.Olin ne päivät iltaisin ihan väsynyt ja selkäkin sattui.Mutta onneksi se on nyt ohi,tosin joudun varmaan auttamaan vielä paljon tavaroiden siirtelyssä ja järjestelemisessä.Äiti aloittaakin kohta koulun verkko-opintoina,siitä pitäisi tulla myyjä.Hieno ajatus kyllä mutta vähän epäilyttää että osaako se käyttää tietokonetta tarpeeksi hyvin,eihän se osaa edes maksaa laskuja eikä paljon muutakaan.Mutta toivon että se pärjää kuitenkin jotenkin.