Jeps, olen siis kaksi yötä siskon luona vahtimassa kissoja kun sisko lähti Köyliöön sen miesystävän kanssa mieheb vanhempien luo. Vähän jännittää, olen ennenkin ollut täällä yötä mutta en yksin kissojen kanssa vaan aina siskokin on ollut täällä. Tämä asunto on kaksio joten on aika pelottavaa olla täällä vaan kissojen kanssa, niin monta huonetta vahdittavana:D Itselläni on vaan yksiö missä ei ole edes erillistä keittiötä niin ero on aika iso. Siskolla onkin nykyään kaksi kissaa, toinen tuli muutama viikko sitten. Sen nimi on Minni ja se on 9 kuukautta vanha, musta-valkoinen väriltään. Se on ollut jo parissa kodissa aikaisemmin ja ilmeisesti aika huonosti kohdeltu ja välillä epävarma mutta muuten tosi kiltti ja kiva kissa. Se steriloitiin viikko sitten kun sillä oli ollut jo kaksi kiimaa ja molemmilla kerroilla se alkoi merkkailemaan hiukan. Nyt ei pitäisi sitten olla sitä ongelmaa eikä se ole pissannut muualle kuin sallittuun paikkaan kiimojen loputtua. Että sellaista itsellä ei mene kauhean hyvin juuri nyt kun masentaa kauheasti. En vielä ole päässyt muuttamaan ja töihin siis pitäisi mennä. Kävinkin toisella työpajalla tutustumassa kun ensimmäinen ei tuntunut hyvältä, toinen olisi parempi mutta en vielä tiedä pääsenkö sinne. Omahoitajan piti auttaa asian selvittämisessä mutta en ole nähnyt sitä muuten kuin ohimennen tutustumispäivän jälkeen. Psykologin kanssa tunnun olevan jotenkin jumissa ja on vaikea puhua sille kaikesta eikä se osaa kysyä oikeita asioita. Eihän se mikään ajatustenlukija ole, itseni pitäisi olla avoimempi. Mutta se on vaikeaa, etenkin kun joudun joka tapauksessa kohta vaihtamaan psykologia kun olen pian liian vanha käymään nykyisellä. Se on siis nuorisopuolella ja joudun aikuispuolelle elokuussa kun täytän 23. Toivoisin todellakin olevani edes vuoden nuorempi, asiat jäävät pahasti kesken nykyisen psykologin kanssa ja pelkään  mennä uudelle. Sitä paitsi en tiedä pystynkö enää käymään uudella, onko missään tarpeeksi hyvää ja luotettavaa psykologia minua varten. Olen käynyt tuolla nykyisellä ensimmäisen jakson 14-15-vuotiaana ja menin uudestaan viime vuonna kun kaikki oli jäänyt kesken laitoshoitojeni takia. Olen todella kiintynyt psykologiini, se on vaan aina ollut tosi mukava ja aina niin rauhallinen, se on auttanut tosi paljon kun olen itse niin kauhean stressiherkkä. Katsotaan mitä tästäkin tulee, en taida olla vielä valmis olemaan ilman psykologia mutta enpä tosiaan tiedä onko ketään muuta hyvää. Ja kun haluaisin että se olisi mies, jotenkin pelkään miehiä mutta kuitenkin pidän niistä yleensä enemmän, naiset ovat jotenkin niin hankalia ja rasittavia yleensä enkä luota niihinkään yhtään. Ja nyt voisin mennä selailemaan nettiin ja sen jälkeen nukkumaan.