Pitäisiköhän oikeasti kirjoittaa vähän useammin :D Huomenna tulee neljä viikkoa täyteen koiranomistajana. On sitten niin itsepäinen pentu, mutta on se niin ihana pieni. Kaunis pieni karvaturri. Hyvin osaa jo istua ja odottaa nätisti ennen kuin menee syömään, maahan menossa on vielä harjoittelemista kun tuo pienen kärsivällisyys ei aina oikein riitä. Hihnassa kulkee ihan kivasti yleensä, välillä tosin tulee kinaa kun jos ei mennä sinne minne neiti haluaa niin se roikkuu hihnassa ja ärisee. Ei se kyllä tee sitä enää niin paljon, vaatii vaan vähän opettelemista. Välillä Nala neiti on kyllä ihan kuin krokotiili, suu ammollaan etsimässä kaikkea syötävää ja näykkii välillä kauheasti. Mutta eiköhän se tästä, pitää vaan opettaa että näykkiminen e oikeasti ole kivaa. Suurin ongelma on se että pikkuinen syö ulkona kaiken, siis kaikki kuivat ruohotupsut, sammalet ja kivet on niin kivoja. Ja sitten kun niitä yrittää onkia pois sen suusta niin saa ihan väkisin avata suun kun ei se muuten aukea sitten millään.. Se on muuten oikeasti hankalaa joskus kävellä sellaisen koiran kanssa, varsinkin kun se on niin pieni että pää on lähellä maata. Kauheasti joudun muistuttamaan että ulkona kävellään eikä syödä. No, ehkä se tästä helpottuu kun neiti kasvaa. Toivottavasti :D Damonin kanssa Nala tulee ihmeen hyvin toimeen, luulin että Damon olisi ihan kypsä kun koira tulee mutta se onkin suhtautunut asiaan paremmin kuin odotin. Ongelma onkin vaan siinä kun ne riehuvat välillä niin paljon keskenään ja satunnaisesti Nala kometaa haukkumalla jos Damon hyppää jonnekin korkealle. Pitää yrittää heti kitkeä sitä haukkumista ettei siitä tule pysyvää tapaa. Jospa nyt laittaisin kuviakin tähän :)

Ensin on Nala pienempänä

Tämä kuva olisi onnistunut hienosti ilman tuota ikävää ruohotupsua :D

Viimeinen kuva onkin eiliseltä metsäretkeltä, pienen pieni metsä keskellä kaupunkia :D